sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Hebi ni piasu | Snakes and earrings


Hebi ni piasu | Snakes and earrings



Harvoin kirjoitan elokuvista, mutta jaan mieluusti teidän kanssa erikoiset pikkuiset. 
Kyseessä on elokuva, joka pohjautuu Hitomi Kaneharan kirjoittamaan novelli -kirjaan.  

Spoilailua saattaa ilmetä, joten älä lue, jos aiot katsoa kys. leffan.
Yritän pitää spoilailun kuitenkin hillittynä, eeeeeh. 

God was definitely a sadist, for giving life to humans.—  Shiba, Snakes and Earrings

Kaikki alkaa siitä, kun Lui tapaa mysteerisen punahiuksisen Aman. Luita kiehtoo miehen halkaistu kieli, sekä muuten erikoinen ja poikkeava ulkonäkö. Kaksikko aloittaa ystävyys-suhteen, joka muuttuu nopeasti hetkessä vakavammaksi. Kumpikaan ei tiedä toisistaan sen enempää, vain pinnallisia asioita. He eivät edes tiedä toistensa oikeita nimiä. Nopeasti alkanut suhde pyörii vauhdilla eteenpäin, mutta törmää seinään, kun Lui alkaa saamaan vaikutteita Amasta. Lui menee lävistämään kielensä sadistiselle Shiballe, joka omistaa oman tatuointi -ja lävistysliikkeen. Shiba lävistää, mutta myöhemmin myös tatuoi Luin selkään Kirinin ja Lohikäärmeen. Shiban erikoiset maksupyynnöt muuttuvat jatkuviksi. Lui juoksee vähän väliä Shiban luona. Lui, Ama ja Shiba ovat hyviä ystäviä keskenään, kaikesta huolimatta. Välikohtaukset, joita sattuu, muuttuu tarinan edetessä erään hahmon kohtaloksi. Kohtalon myötä, on enää arvoitus kuka jää henkiin ja kenen kanssa.

~ ~ ~ ~

Löysin tän elokuvan tumblrista, yllätys, yllätys, yllätys. Aattelin, että ton tahdon nähdä. Elokuvan näkeminen ei todellakaan ole helppoa, vaan saa tehdä työtä, että sen löytää käsiinsä. Vihdoin, kun istuuduin seuralaiseni kanssa katsomaan elokuvaa, saatoin huokaista helpotuksesta. En tiedä, millaiset mun odotukset oli, mutta aika hyvin niitä täyteltiin. Tykästyin Amaan, sen persoonaan ja ainaiseen iloisuuteen ja positiivisuuteen. Shiba kiehtoi vain ja harvoin, mutta aina silloin tällöin senkin näkemys oli ihan mieleenpainuva. Taino, sen käytös oli aikalailla kokoajan mieleenpainuvaa, köh. Mun mielestä elokuvassa tuotiin hyvin esille erillaisia tuntemuksia, erillaisilla tunteilla. Mentiin aina vähän laidasta laitaan, niin surusta iloon, aina vihaan saakka. Elokuva on aika surullinen omasta mielestä ... kaiken kaikkiaan, todella surullinen. Idea oli kantava. 

Suosittelen elokuvaa jokaiselle, joka sen jaksaa netin uumenista onkia. Itse jään pähkäilemään, jos jaksaisin/viitsisin tilailla novellin, niin pääsisin treenailemaan englannin kieltä, sekä myös toteamaan, oliko novelli sittenkin parempi, mitä elokuva. 

Infoan kyllä, jos päädyn sen tilailemaan. 
Tässä oli kaikki tälläkertaa, good night. 

Loppuun traileri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti