Työharjoittelut kokkimaailmassa
- työharjoittelu Aschan Coffee & Deli 2kk MAJOITUS- JA RAVITSEMISPALVELUISSA TOIMIMINEN
- työharjoittelu Tanssikellari 2kk LOUNASRUOKIEN VALMISTUS
- työharjoittelu Sanomatalo 2kk LOUNASRUOKIEN VALMISTUS
- työharjoittelu Tavastia Ilves 2kk ANNOSRUOKIEN VALMISTUS
- työharjoittelu Tavastia Ilves 1kk A LA CARTE RUOANVALMISTUS
Mä oon tahtonut tehdä tälläisen postauksen useamman työharjoittelun ajan, koska tiesin, että haluan tulla
puhumaan tästä teille. Sanon tähän alkuun vaikuttavan tekijän, joka on se, ettei mua oikeasti kiinosta tää ala. Ja mä tiedän, että se on suuri tekijä. Muistakaa siis se, kun alatte lukemaan tätä. Mua ei kiinostanut tää koulu missään vaiheessa, mutta mä päätin käydä sen läpi, kun ei ollut muutakaan.
Aschan Coffee & Deli
Ensimmäinen työharjoittelu oli ensimmäisen luokan keväällä ... se oli järkytys. En ollut ajatellut koko työharjoittelu mahdollisuutta, siitä ei ollut kukaan puhunut, enkä ollut itse osannut kaavailla mitään sellaista. Saatiin itse päättää työharjoittelu paikka, se sai olla kahvila, tai ravintola. Päätin mennä kahvilaan, koska koin sen olevan parempi vaihtoehto. Sen kannalta ajateltuna, että halusin alunperinkin tarjoilijaluokalle, mutta se ei ollutkaan mahdollista. Ensimmäisenä vuotena myös opettajat tarjosivat minulle vaihtoehtoa, että voin opiskella molemmat puolet samanaikaisesti, mutta ... miten nyt sitten kävikään.
Millaista sitten siellä työharjoittelussa olikaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna joo, se oli ehkä paras paikka. Rennoin, mukavin ja tasaisin. Kahvila oli pieni, asiakkaat kävi tutuiksi, mutta mä en ollut vaa valmis siihen. Mutta kuten mulle jo sen aikainen pomo sanoi; et löydä koskaan rennompaa paikkaa ja surullista, mutta totta, se oli oikeassa. Ääh.... mutta joo, siellä mä tein kahveja, laitoin tarjolle tuotteita ja plaaplaa pla ... musta kahvila on hyvä vaihtoehto aloittaa kokeilu, koska kaikki oli alussa ihan omg kun joutui heti raataamaan ekaan työharjoitteluun ... kahvila on suht rento kuitenkin ravintoloihin nähden.
Ja mä tosiaan kävin useammassa kahvilassa, delissä ja muualla, koska mun piti yrittää sitä tarjoilijakoulutusta samalla saada kasaan, mutta mua alkoi inhottamana lopulta niin paljon se hyppiminen paikasta toiseen ja töissä paiskiminen, että mä jätin koko idean. Mä päätin, että mä opiskelen kokiksi ja siinä se.
Tanssikellari
Seuraava työharjoittelu oli toisen luokan syksyllä... asdfghj. Olin luokkalaisen kanssa samaisessa työharjoittelu paikassa ja se oli samalla myös ensimmäinen harjoittelupaikka ravintolassa. Meitä kumpaakaa ei kiinosta koko ala ja hauskinta oli, että tavallaan oletukset meistä laski heti, kun se sanottiin ääneen. Musta se oli mukava paikka työharjoitteluun, kaiken kaikkiaan. Mutta jos nyt jälkikäteen ajattelen näitä kaikkia työharjoitteluja, niin joo, se oli ehkäpä mukavin ravintoloista missä oon ollut.
Sanomatalo
Kolmas työharjoittelu oli toisen luokan keväällä, joka oli mun mielestä jäätävää, koska ihan liikaa työharjoittelua ! Se tuntui hirveältä. Raskaalta. Lounasruokien valmistaminenhan tarkoittaa, että lapataa ruokaa ihan liikaa yhdellä kertaa, eli tehdään suuria määriä ruokia. Musta se on sinänsä kivempaa, mutta toisaalta ei. On paljon suuria määriä, on raskaita kantamuksia, on linjaston hoitaminen. Mutta hei, ainakaa ei ruoka lopu kesken ! Tai jos loppuu, niin sitten on huonosti asiat. Yleensä ruoat ovat myös yksinkertaisempia, kun ne on suuria määriä, ahah. Sanomatalosta mulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa paikkana ..
Tavastia Ilves
Kaksi viimeisintä työharjoittelua sijoittui viimeisen luokan syksylle, että näin keväälle sijoittui kuukauden nopea tempaus. Mun mielestä tässä kuukauden harjoittelussa ei ollut mitään järkeä, koska jo se, että totut johonkin paikkaa vie sulta pari viikkoa ainakin -riippuen paikasta. Paikkana tää oli pieni, todella pieni. Ihmisiä käy ehkä kuutisenkymmentä, joten annoksia saa yksin nostella. Tää on pienin paikka, missä oon ollut. Tykkään enemmän pienistä paikoista, vaikkakin niissäkin on ne huonot puolensa. Koska paikat on todella pienet, yksi ihminen tekee aina enemmän.
▷ ▷ ▷ ▷ ▷ ▷ ▷ ▷ ▷
Mitä työharjoittelut sitten on... mun mielestä ne on ihan jostakin. En tiedä onko siinä se työn tekeminen, vai se ala, vai se, että se on todellakin työharjoittelu. Onko ongelma siinä, että katson väärästä näkökulmasta, vai onko se oikeasti sellaista millaisena sen koen. Mun mielestä, on ihan kohtuutonta laittaa opiskelijoita raatamaan pariksi kuukaudeksi oikeita töitä, vain, että ne oppii tekemään töitä. Siinä vaiheessa, kun oppilaat tekee töitä, kuten ne muut työntekijät, olisi aihetta palkalle. Otetaan nyt huomioon, että osaan vain kertoa tämän alan työharjoitteluista ja joillain aloilla työharjoitteluissa maksetaan myös palkkaa. Ja eri ala on aina eri ala, jokaisesta näkökulmasta.
Työpaikat ja työnantajat, jotkut heistä ovat kieroja käärmeitä, jotka mielellään käyttää ilmaista työvoimaa hyväkseen. Unohdetaan, että he mahdollisesti ovat ensimmäisessä työpaikassa ja se on myös ensimmäinen työkokemus. Heillä ei käy mielessäkään, että työharjoittelut voivat jättää jälkiä muistiin, ensimmäisestä työpaikasta. Nämä käärmeet saattavat unohtaa säännökset, he saattavat pomputella teitä miten sattuu. Te ette välttämättä tiedä niiden, tai omiakaan rajoja, te ette tiedä mitä voitte taikka saatte vaatia. Kaikki on yleensä niin kauan hyvin, kunhan tanssit niiden käärmeiden mukana, kunhan miellytät ja oot mukava, teet aina mitä ne pyytää tai käskee. Mutta varo vain erehtymästä, varo vain, että kyseenalaistat heidän käskyä.
Pomoille on turha laatia minkäänlaisia vastaväitteitä, taikka ajatuksia miksi se saa kun mä en saa. Vastaus on aina; hän on pomo. En sanoisi, että ei olisi kivoja pomoja, kyllä niitä varmasti jossain on, jollain alalla. Itsestä tuntuu, että kaikilla tällä alalla palaa jossain vaiheessa pinna. Aina keittiössä on ainakin se yksi, joka on kuin maailmanlopun partaalla joka päivä. Joskus koko keittiö on niitä täynnä. Mikä sen tekee, on varmaa jatkuva kiire ja stressi.
Kaikki yleensä kysyy multa, minkä takia tää ei nyt ollutkaan se sun juttusi. Se ei oo ollut ikinä, ei ollut ekana päivän, eikä tuu olemaan vikana päivänäkään. Mä aloin oivaltamaan sen viimeisen työharjoittelun lopussa, ehkä yhden pätevimmistä syistä miksei tää vaa oo mun juttu. Mä en oo valmis siihen kiireseen, siihen loputtomaan stressiin, siihen inhottavaan ilmapiiriin joka on kokoajan kireän kiireinen. Haluan suunnitella, haluan tehdä hyvää työtä, enkä vain paiskia tavaroita ja kamoja, vaan koska on ultra kiire kokoajan. Eieiei ja ei. Mä haluan ajatella siinä jossain välissä, enkä vain miettiä, missä nyt palaa.
Työharjoitteluun palatakseni ..... miten siitä sitten mennään yli kun maistuu puulta, eikä mikään tunnu hyvältä. Aina ne työtovereiden naamat saa tuskastumaan, aina itkettää öisin ja mikään ei ole hyvin, aina ja kunnes se työharjoittelu on ohi. Mä sanon, että .. te selviätte. Se ei ole helppoa, jos ei tykkää yhtään. Mä tiedän, millaista se on, mutta te tuutte selviämään. Jos te haluatte. Te ajattelette, että kun mä jaksan tän päivän, ootte elossa huomennakin. Se on kausi, joka tuntuu tympeältä, mutta sekin kausi loppuu. Joka aamu voi tuntua, että ei nyt riitti, mutta te meette tuutte ja aloitatte alusta. Te meette läpi sen kiven, jos tahdotte. Antakaa itsellenne aikaa, antakaa päällenne aikaa. Älkääkä hylätkö itseänne, te tarvitsette itseänne. Muistakaa, että maailma odottaa kokoajan teitä niiden seinien ulkopuolella, eikä se katoa missään vaiheessa mihinkään. Mitä muuta neuvoisin on, että tiedustelkaa omat rajanne, kysykää opettajaltenne mikä on okei ja mikä ei. Koska jos jotain sattuu, tai tapahtuu, ne auttaa teitä. Älkää antako jonkun syödä teidän kädestä, vaa muistakaa myös, että teilläkin on omat arvonne. Teitä tulee kunnioittamaan ihmisinä.
Muistakaa ne sopparit myös ... ilman niitä kukaan ei mee tekee töitä ! Kellekkään !
Kiitos olen puhunut. Ja olen suoriutunut nyt jokaisesta työharjoittelusta, sekä olen ylpeä siitä.
Jos joku haluaa tiedustella paikoista enemmän, voi tulla kyselemään.
Mitä muuta vain voi tulla myös kyselemään, vastaan mielelläni.
Tsemppiä, te pystytte siihen !