Se on vain ketju, se on vain nimi. Se on vain kahvila.
Jostain syystä haluan istua juuri siihen kahvilaan, juuri nyt.
Haluan istua siihen kahvilaan, katsoa lumisadetta kanssasi.
Katsella, kuinka kadut täyttyvät hiljattain lumesta ja kuinka pakkanen saa kadut tyhjenemään.
Kuinka kirkkaat neon valot valaisevat pimeitä, lumisia katuja.
Haluan sellaiseen hetkeen, istua ja juoda kaakaota, kahvia, teetä, mitä vain.
Ja vaikka kuinka usein kiroan tämän maan, kaupungin ja kaiken, mä pidän tätä kaupunkia kauniina.
Talvella, varsinkin lumen saapuessa, varsinkin niissä kirkkaissa valoissa.
Helsinki on kaunis kaupunki, kauniilla valoilla ja lumella.
Ei ehkä ihanilla ihmisillä, mutta onneksi niitäkin löytää. Onneksi. ♥
Vain kahvila, vain ketju ... en tiedä miksi silti odotan hetkeä, että pääsen sinne.
Odotan lunta, odotan sinua, odotan hetkeä.
Haluan pienien asioiden, kuten tämän, tekevän onnelliseksi.
Haluan tälläisiä hetkiä, nyt, heti.
Harvoja asioita, minkä takia odotan lunta.
Harvoja asioita, mitä odotan ylipäätänsä talvelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti